5 syytä nähdä Tommi Toijan Tunteiden arkeologia -näyttely
Portaiden yläpäässä oli veistos kasvonsa peittäneestä hahmosta.
Tunnistin hänet, sillä olin nähnyt hänet Runo-hotellin rapussa. Tai siis en häntä, mutta yhden hänen veljistään, niistä Pelkääjistä. Siitä oli kyllä aikaa jo useampi vuosi.
Käännyin oikealle. Huone oli kapea ja pitkulainen ja muistutti eteishallia, jonka seinälle oli ripustettu kokoelma maalauksia, luonnoksia ja pikkuruisia veistoksia eri materiaaleista.
Iskin silmää kullatulle kököttäjälle, jonka nähdäkseen piti kyykistyä, ja puikahdin sitten verhojen välistä seuraavaan huoneeseen.
Kokemusten anatomia
Siellä oli hämärää. Seinät hohkasivat tummanvihreää, mutta minä näin vain punaisen. Se purskahteli esiin teoksista kuin veri.
Yhden hahmon kaulassa oli joukko sikiöitä ja sen päästä purkautui pilvi muotoutumassa olevia hahmoja. Hahmo tuijotti minua pistävillä silmillään aivan kuin olisi nähnyt suoraan sisälleni.
Kylmät väreet kulkivat lävitseni.
Ymmärsin, että kuvassa olin minä. Pää täynnä uusien kirjojen epämääräisiä aihioita, tulevien kirjalasteni sikiöt kuristamassa kaulalla.
“Luovuutta pitää hoivata, ei kiusata.”
- Julia Cameron.
Tämä ajatus putkahti mieleeni katsoessani tätä Tommi Toijan teosta.
Tunteen voima
Silmiäni pyyhkien astuin pimeästä valoon. Sali oli täynnä maalauksia. Hahmot tuijottivat ammottavin silmin.
Näin Musertuneen, Etsijän ja Muukalaisen.
Kohtasin Nukkuvan, Matkamiehen ja Odottajan.
Heitä oli muitakin, ja he kaikki katsoivat minua.
Tunne oli käsin kosketeltava. Se peitti alleen kaiken: salin, näyttelyvieraat, minut, meidät kaikki.
Silvotut minuudet
Saatuani hengitykseni tasaantumaan ajattelin, etten voisi enää syvemmin tuntea, mutta mitä vielä.
Aivan kuin olisin joutunut sodan näyttämölle, silpoutuneiden ja osiin räjähtäneiden hahmojen valtakuntaan.
Heidät oli luotu kuparista, jotkut savesta. He olivat naamioita ja sukupuita, painajaisia ja tosiasioita, he olivat rintamalta saapuneista luetteloista löytyviä nimiä.
Nieleskellen ohitin Parsitun, Litistetyn ja Murskatun.
Ajattelin, etten jaksaisi enää enempää tuntea.
Ihmisyyden tarinat
Suihkulähteen ääreltä katsahdin vielä ylös. Pieni poika kohosi ilmapallojen varassa katonrajaan.
Nyt ymmärsin, mitä Tunteiden arkeologia tarkoitti. Näyttelyyn oli koottu koko ihmisenä olemisen kirjo, kaikki tunteet.
Annoin näyttelylle mielessäni uuden nimen, Ihmisyyden kuriositeettikabinetti. Sitten astuin sisään Tommi Toijan työhuoneeseen.
Koe näyttely Taidehallissa 1.6.-6.10.2024
Mene Tommi Toijan Tunteiden arkeologia -näyttelyyn Taidehalliin, jos haluat
Nähdä voimakkaasti tunteisiin vaikuttavan kokonaisuuden
Kokea elämyksellisen näyttelyarkkitehtuurin
Saada poikkileikkauksen kuvataiteen eri tekniikoihin
Astua sisään Tommi Toijan työhuoneeseen
Ymmärtää, mitä kaikkea on olla ihminen.
