Kesäloma alkaa - Ota haltuun luovuus ja olemisen taito

Lemmikki. Kuva kirjasta Kasvun tarina.

 

”Luovuus on luontaista. Uskon, että luovuuden esteet tukahduttavat epäluonnollisella tavalla prosessin, joka on yhtä aikaa sekä normaali että ihmeellinen, kuten kukan puhkeaminen vihreän, ohuen varren päähän.”

– JULIA CAMERON, TIE LUOVUUTEEN

 

Enää muutama päivä kesälomaan! Kun se alkaa, minulla on vihdoinkin aikaa omalle luovuudelleni.

Kuulostaako tutulta?

Vuosien ajan ajatukseni kulkivat tätä rataa. Maailma piti saada juhannukseksi valmiiksi, ja sen jälkeen ottaa omaa aikaa. Koskaan niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Miksi? Koska palautuminen vei enemmän tai vähemmän koko loma-ajan, eikä luovuudelle enää jäänyt kaistaa.

Miten luovuuden voisi saada haltuun loman aikana?

Ei sitä välttämättä saakaan. Mutta yhdestä asiasta voi olla apua: kirjoista. Eikä mistä tahansa kirjoista, vaan sellaisista, joiden ytimessä on luovuus.

Kokosin yhteen ne luovuuskirjat, joista itselleni on matkan varrella ollut apua. Suurin osa niistä liittyy kirjoittamiseen, mutta monet ovat sovellettavissa muuhunkin luovaan toimintaan.

“Huonoilla ideoilla on sitkeä henki. Erityisen huonoja ideoita meillä on luovuudesta.”

– JULIA CAMERON

Satakieli. Kuva kirjasta Kasvun tarina.

  1. Tie luovuuteen

Julia Cameronin Tie luovuuteen (Like, 1997) kuuluu luovuuskirjojen klassikoihin. Se on ytimeltään useamman viikon ohjelma, jota noudattamalla luovuus on mahdollista saada haltuun. Kirja sisältää tehtäviä, ohjeita ja esimerkkitarinoita.

Parasta antia ovat sen esittelemät työkalut, muun muassa niin sanotut aamusivut. Ne ovat eräänlaista mielen siivousta, pään tyhjentämistä kaikesta siellä olevasta turhasta, joka tukkii yhteyden omaan luovuuteen.

Kun joka aamu kirjoittaa kolme sivua vihkoon, alkaa vähitellen päästä jyvälle siitä, mikä tauhkan alta tahtoo nousta esiin.

Luovat unelmat. Unohdetut taidot. Arjen alle hautautunut tärkeä projekti.

Harjoitus on vaikeampi kuin ensi silmäyksellä voisi päätellä. Oma kokemukseni on, että se kuitenkin toimii. Vasta kun saa tietoisen mielen hiljennettyä, pääsee syvemmälle luovaan prosessiin.

Lähde taiteilijatreffeille

Kirjassa on muitakin työkaluja, kuten taiteilijatreffit. Ne tarkoittavat käytännössä sitä, että viettää aikaa yksin tehden jotakin itsellensä mieluisaa. Menee taidenäyttelyyn tai matkustaa kiinnostavaan paikkaan, kokeilee uutta harrastusta tai palauttaa vanhan intohimojutun takaisin pöydälle.

Ehkä kiinnostavin käsite kirjassa on kuitenkin lähde. Cameron viittaa sillä alkulähteeseen, mistä kaikki luovuus hänen mukaansa perimmiltään kumpuaa. Kun yhteys sisimpään on saatu auki, lähde “alkaa pulputa”.

Voi kuulostaa banaalilta, mutta tyydyn toteamaan, että pitää pitkälti paikkansa.

“Taide syntyy huomiosta, ja sen kätilö on yksityiskohta.”

- JULIA CAMERON

Kenelle? Niille, jotka kaipaavat luovuuden herättelyyn selkeästi rakennettua ohjelmaa. Erityistä plussaa runsaista taidesitaateista, jotka täydentävät Cameronin omaa ajattelua.

Kenelle ei? Jos olet allerginen sanalle jumala, kirjan lukeminen voi alkuun tuntua haastavalta. Cameronilla on amerikkalainen tapa viitata sanalla lähes kaikkeen henkiseen, myös siihen, mitä luova prosessi sisältää.

Kullero. Kuva kirjasta Kasvun tarina.

2. Luova mieli

Claes Anderssonin Luova mieli (Kirjapaja, 2oo2) on puolestaan kotimainen luovuuskirjaklassikko. Pidän siitä monestakin syystä, en vähiten siksi, että Andersson kirjoittaa siinä sekä omasta elämästään että kirjoittamistyön arjesta.

Kirja on hyvin inhimillinen, muotoaan myöten. Andersson kysyy itseltään kysymyksiä ja sitten vastaa.

Kenelle kirjoitan?”

Itselleni, ensisijaisesti. Yritän saada kirjoittamiseen itseni mahdollisimman kokonaisena, siten että tekstiin tulee mukaan sekä tietoa, järkeä ja logiikkaa että myös tunteita, intohimoja, unelmia, lapsuuden pelkoja ja kaikkivoipaisuuden uhkeita tuntoja.”

Kirjoittaessaan itselleen kirjailija kurottuu kohti lukijaa. Se, miten aito ja rehellinen pystyy tekstissä olemaan, määrittää, millaisen yhteyden tekstin välityksellä saa lukijaan.

Anna aiheelle aikaa muhia

Erityisen kiinnostava on Anderssonin näkemys kirjojen muhimisesta.

“Itse kirjoittamistapahtuma on aika pieni osa kirjoittamista. ( - - -) Se edellyttää, että asia, tematiikka, sisältö ja sen muoto ovat kypsyneet pitkiäkin aikoja, ja että tarpeellinen esityö - lukeminen, tietojen keruu, haastattelut, keskustelut, lähdekirjallisuuteen perehtyminen, asioiden muhiminen siihen pisteeseen, että ne alkavat esiintyä niin päiväunissani, fantasioissani kuin öisissä unissani - on saanut sille tarvittavan ajan kypsyä.”

Hän pohtii myös vastarintaa ja luovuuden tuhoavaa puolta:

“Itsetuho, sairastuminen, pirstoutuminen ja kaiken luovuuden ehtyminen ovat yhtä lailla läsnä luovassa toiminnassa.”

Vastustus on Anderssonin mukaan keskeinen osa kirjoittamista. Jotta voisi kirjoittaa, se on syytä hyväksyä osaksi prosessia. Lisäksi tarvitaan sisäsyntyistä halua.

“Kirjoittaminen on motivaatiolaji.”

“Kirjallisuudessa pätee paradoksi: silloin kun onnistun olemaan mahdollisimman paljon oma itseni, persoonallinen, yksityinen ja monipuolisesti avoin, teksti saa voimaa ja syvyyttä ja on muiden ihmisten jaettavissa.”

- CLAES ANDERSSON

Kenelle? Kirjoittajille ja sellaisiksi haluaville sekä ammattikirjailijoille.

Kenelle ei? Jos et ole lainkaan kiinnostunut luovasta prosessista tai kirjoittamisesta ammatillisessa mielessä, tämä ei ehkä ole your cup of tea.

Pelargoni. Kuva kirjasta Kasvun tarina.

3. Luihin ja ytimiin

Natalie Goldbergin Luihin ja ytimiin (Kansanvalistusseura, 2008) on kirjoittamiskurssien kestoklassikko. Se on elämänmakuisten kirjoitusharjoitusten kokoelma, jonka avulla saa pitkäänkin uinuneen luomistaitonsa liikkeelle.

Goldbergin kieli on elävää ja harjoitukset ohjaavat suoraan toimintaan. Vaikka olen lukenut kirjan lukuisia kertoja, löydän sieltä aina uutta ammennettavaa.

Goldberg painottaa luomistyössä prosessin merkitystä. Keskeisimpiin käsitteisiin kuuluu niin sanottu alkuajatus. Siihen pääsee helpoiten ajastettujen harjoitusten avulla. Olennaista on saada päästettyä irti kontrollista.

“Käy kohti heikko kohtaa. Jos kirjoituksessasi tulee esiin jotakin pelottavaa tai paljasta, sukella suoraan siihen. Siinä on todennäköisesti paljon energiaa.”

Alkuajatuksissa on siis voimaa. Ne ilmaisevat totuudenmukaisesti, miten asiat ovat. Niihin liittyy myös tuoreutta ja inspiraatiota.

Inspiraatio tekee kirjoittajasta ikään kuin itseään suuremman, ja ensimmäiset ajatukset ovat läsnä. Ne eivät kätke sitä, mitä todella tapahtuu tai miltä tuntuu. Läsnä oleva hetki on valtavan energian kyllästämä.”

Mene yksityiskohtiin

Goldberg peräänkuuluttaa ennen muuta yksityiskohtiin menemistä. Asioita kannattaa kutsua niiden omilla nimillä.

“On paljon parempi sanoa pelargonia ikkunalla kuin kukka ikkunalla. Yksi sana, pelargonia, antaa paljon tarkemman kuvan aiheesta. Se tunkeutuu syvemmin kukan olemukseen.”

Eli kun osaamme nimetä asian, tulemme lähemmäs sitä. Jokaisella kasvilla on oma maailmansa.

“Opettele asioiden nimet: linnut, juustot, traktorit, autot, rakennukset.”

Tämä sama ajatus nimeämisen merkityksestä sai meidät Markus Freyn kanssa tekemään kirjan Kasvun vuosi. Luonnon ja oman elämän havaintokirja. Ajattelimme, että luontohavaintojen tekeminen ja kasvien ja eläinten tunnistaminen voisi auttaa lukijaa lähemmäs luontoa ja vahvistaa sitä kautta luonnon henkilökohtaista merkitystä.

“Kirjoittaminen on kulkemista oman mielen sumun läpi, liekki kädessä. Älä kirjoita sumua paperille. Vaikka olisit epävarma jostain, ilmaise asia ikään kuin tietäisit varmasti.”

- NATALIE GOLDBERG

Kenelle? Luovuusjumista irti kaipaavalle.

Kenelle ei? Ylirationaaliselle kontrollifriikille, joka mieluummin kuolee kuin päästää irti totutusta. (Vaikka juuri hän saattaisi kirjasta tosiasiassa eniten hyötyä.)

 

“Sanat eivät ole sinä. Ne olivat hieno hetki, joka kulki lävitsesi. Hetki, jolloin olit tarpeeksi havahtunut kirjoittamaan.”

– NATALIE GOLDBERG, LUIHIN JA YTIMIIN

Koivu. Kuva kirjasta Kasvun tarina.

4. Luovuus ja olemisen taito

Lopuksi bonuskirja, joka ei kuulu kestosuosikkeihini, vaan on uusi tulokas.

Musiikkiguru Rick Rubinin Luovuus ja olemisen taito (Like, 2023) ei ensin meinannut mennä seulastani läpi. Minua ärsytti sen yleistävä ajatusmössö, joka vaikutti siltä kuin Rubin olisi pyytänyt ChatGPT:tä koostamaan kaikki suosituimmat luovuusajatukset, joita kirjoittamishetkeen mennessä oli kansien välissä julkaistu, ja sitten kirjoittanut ne omina ajatuksinaan.

Erityisen pahasti herne meni nenääni, kun Rubin lainasi lempifilosofini Herkaleitoksen ajatuksia häntä lainkaan mainiten.

Kirjan loppuolella tapahtui kuitenkin yllätys. Teksti muuttui yhtäkkiä konkreettisemmaksi, ja jopas aloin kiinnostua. Minua myös viihdyttivät vertaukset luontoon ja kasveihin.

Kerää ideat talteen

Ideoita Rubin vertasi siemeniin.

“Siementen kerääminen ei tyypillisesti ole kovinkaan raskasta. Kyse on ennemminkin viestin vastaanottamisesta. Huomion kiinnittämisestä.”

Koska itselleni haasteena on nimenomaan vaikeus erottaa, mitä ideasiemeniä lähteä kasvattamaan, löysin tähän kirjasta apua:

“Liiallisen huomion kiinnittäminen siemeneen tai sen liian nopea hylkääminen saattavat vaikuttaa sen luontaiseen kasvuun. Kiusaus laittaa liikaa itsestään peliin tässä ensimmäisessä vaiheessa saattaa sabotoida koko yrityksen.”

Rubinin mukaan on suhtauduttava epäillen kaikenlaisiin oikopolkuihin ja samalla oltava luovuttamatta minkään siemenen kanssa liian nopeasti.

“Kerää paljon siemeniä ja palaa tarkastamaan myöhemmin, mitkä niistä resonoivat kanssasi. Joskus olemme liian lähellä tunnistaaksemme niiden todellisen potentiaalin, ja toisella kertaa se taianomainen hetki, joka synnytti siemenen tähän maailmaan, oli merkittävämpi kuin siemen itse.”

Osui ja upposi.

“Taiteilijan työtä on kahdenlaista. Työtä, joka tulee tehdyksi tekemällä. Työtä, joka tulee tehdyksi olemalla. Luovuus ei liity vain tekemiseen, vaan se on tapa olla.”

- RICK RUBIN

Kenelle? Luovuudesta ja itämaisesta ajattelusta kiinnostuneelle.

Kenelle ei? Lähdeviitteitä kaipaaville.

Näiden neljän kirjan valossa luovuus on ennen kaikkea itsensä löytämistä. Jos kaipaat siihen lisätukea ja selkeästi ajatellun rakenteen, tutustu kirjaani Hyvän mielen vuosi. Seitsemän vuoden lukijapalautteen valossa uskallan sanoa sen auttaneen monia pääsemään lähemmäs todellista itseään. Kirjasta on juuri ilmestynyt neljäs, uudistettu painos.

Leppoisaa ja luovaa kesälomaa!

Edellinen
Edellinen

Vuoden Positiivisin Suomalainen 2024: Tärkeintä on luoda iloa

Seuraava
Seuraava

5 syytä nähdä Tommi Toijan Tunteiden arkeologia -näyttely