Katoava kauneus - Kreetta Järvenpään teokset koskettavat
MAARETTA TUKIAINEN
”Flowers, silence, departure.”
– JOHN DOLAN
Lähdin ensimmäistä kertaa Kouvolan taideomuseo Poikiloon. Junamatka Helsingin suunnalta kesti vähän yli tunnin. Asemalta oli lyhyt kävelymatka museolle.
Yksi kerrallaan pastellinväriset puutalot jäivät taakse. Viimeisellä suoralla taivas peittyi harmaaseen pumpuliin.
Perillä minua odotti näyttely, jonka päähenkilöitä olivat kukat. Barokkimaisen runsaina kukkivat krysanteemit, kapeita kaulojaan ojentelevat kirjopikarinliljat sekä viehkeät tulppaanit, boheemit nappileinikit ja salskeat iirikset - vain muutamia mainitakseni.
Kauneus, katoava
Jokainen kukka oli leikattu irti maasta, jossa se oli kasvanut. Osa oli ikuistettu asetelmakuviin, osa installaatioihin. Jotkut näyttivät olevan kukoistuksensa huipulla, toiset hädin tuskin elossa.
Oli niitäkin, jotka olivat jo terälehtensä menettäneet. Kuihtuneita teriöitä, kumartuneita varsia, eri tavoin pystyyn kuollutta kauneutta. Aivan kuin menneiden hetkien kuva olisi talletettu museon seinille näistä kukista tehtyjen vedosten muodossa.
Juuri tässä on mielestäni Kreetta Järvenpään taideteosten ydin. Ne näyttävät sen, minkä hyvin tiedämme, mutta tahallamme unohdamme.
Vielä tänään kukat kukkivat, mutta jo huomenna kuihtuvat. Ja ylihuomenna?
Vain maahan pudonneiden terälehtien muisto.
Kukka, vertauskuva
Lapsesta asti olen rakastanut kukkia. Niiden tuoksua ja lumoa, niiden värikylläisiä, mielikuvituksellisia muotoja.
Miksi? Miksi kiintyä sellaiseen, joka jo hetken päästä on poissa?
”Hope is a delicate flower which refuses to be crushed under life’s brutal heel.”
– JOHN MARK GREEN
Ehkä yksi syy tähän on elämä. Kukat kertovat paitsi odotuksesta ja kasvusta, myös inhimillisistä toiveista ja unelmista sekä siitä arvosta, joka muodostuu silloin, kun se mikä on, ei kohta enää ole.
Elävän kauneus on katoavaista.
Näillä eri tavoilla kukat kertovat elämästä. Ne ovat eilispäivän huomista kiertävä sirkus ja ohikiitävien hetkien ainutkertaisuus, sarja nytkähtäen liikahtavia, mykkiä kuvia.
Samaan aikaan kukissa piilee seikkailujen Ihmemaa, tanssin pyörre Babylon Berlinin Moka Efti -yökerhossa ja kurkistus kuriositeettikabinetin sisältä löytyviin outouksiin.
Kukka, kukkii, kukin
Viime kädessä kukka puhuttelee jotain surevaa sisälläni. Kun katson sitä, pysähdyn.
Tämä tässä edessäni. Sen tuoksu ja väri, jokin siinä, miten juuri avautuva nuppu liikahtaa lounatuulen lempeässä keinussa.
”If you take a flower in your hand and really look at it, it’s your world for a moment.”
– GEORGIA O’KEEFFE
Mene Flora favola -näyttelyyn,
jos olet pysähdyttävän kauneuden ja kukkien ystävä
jos pidät vanhojen alankomaalaisten taidemaalareiden kukka-aiheisista teoksista
jos etsit innostavia puutarhaideoita ja uutta istutettavaa
jos haluat inspiroitua menneen ajan sirkustunnelmasta, historiallisten elokuvien maailmasta ja vintagetyylistä
jos kaipaat omakohtaista taidekokemusta katoavan kauneuden tarjoamasta lohdusta.
Yhteystiedot: Flora favola -näyttely Poikilo-museossa. Nähtävillä vielä 2.-7.1.2024. Osoite: Varuskuntakatu 11, 45100 Kouvola. Näyttely koostuu Kreetta Järvenpään valokuvista ja installaatioista sekä Heikki Marilan maalauksista.
Tausta: Olen käynyt näyttelyssä kahdesti. Avajaisissa pitämässä lyhyen puheen sekä toisen kerran omalla museokortillani. Tekstiin ei liity kaupallista yhteistyötä. Se on kummunnut henkilökohtaisista näyttelykokemuksistani.
Blogitekstin kuvituskuvien teokset: Kreetta Järvenpää. Valokuvat teoksista omiani. Entä millaisessa tilassa Kreetta työskentelee, kun hän luo teoksiaan? Se selviää kirjastani Hyvän mielen koti.
KIRJASSA OLEVA KUVA: KREETTA JÄRVENPÄÄ
Tietoa kukkien kulttuurihistoriasta kirjasta Kasvun tarina. Puutarhan elämää kannatteleva voima.
