6 hyvää syytä tutustua Ida Turpeisen Elollisiin

MAARETTA TUKIAINEN

”Eläimet ovat menneet, mutta hän säilyttää niiden muiston, pysäyttää luun ja kuoren hajoamisen, jotta hänen jälkeensä tulevat voivat pysähtyä niiden ääreen ja nähdä niissä oman aikansa kuvan.”

– IDA TURPEINEN, ELOLLISET

Helsingin Sanomien palkinto vuoden 2023 parhaasta esikoisteoksesta meni Ida Turpeiselle kirjasta Elolliset (S&S, 2023). Sen käännösoikeudet on myyty jo lukuisiin maihin ja kritiikit olleet lähes yksimielisen ylistäviä. Miksi?

• Mikä tekee Elollisista niin erityisen?

• Miksi Elolliset olisi syytä lukea?

• Millainen kirja Elolliset on lukukokemuksena?

Luin teoksen ja otin selvää.

1) Ajankohtainen aihe

Kirja kertoo 1700-luvun lopulla sukupuuttoon kuolleesta eläinlajista, stellerinmerilehmästä. Myös tällä hetkellä eliölajeja kuolee sukupuuttoon kiihtyvällä vauhdilla. Kirja näyttää, miten se käytännössä tapahtuu ja millaiset tapahtumaketjut katoon johtavat. Taustasyy on yleensä sama. Me ihmiset.

2) Neutraali lähestymistapa

Toisin kuin monet luonnonsuojeluteemaa käsittelevät kirjat, Elolliset ei oikeastaan ota suorasanaisesti kantaa. Se ei saarnaa eikä kauhistele eikä painele lukijan tunnenappuloita, vaan kuvaa etäännytetyn yksinkertaisesti joukon historiallisia tapahtumia. Käsittelytapa on korostuneen neutraali. Teksti toteaa, että näin tapahtui, sitten tuo, tällaista on elämä, eläimenä. Tällä tavoin ihminen sen kohtaa, tällä tavalla sitä kohtelee.

3) Taustatutkimuksen laajuus

Teoksen takaa kuultaa mittava taustatutkimustyö. Se avaa lukijalle oven uusiin maailmoihin, aivan kuten tärkeät kirjat ovat aina tehneet. Huikeita historiallisia leikkauksia aikakaudesta toiseen tehdään vaivattomasti muutamien sivujen sisällä. Tekstin edetessä lukija henkäisee ja toteaa ai tällaistakin on - ja kääntää seuraavan sivun.

”Muna on tarkoitettu särkymään, kestämään niiden muutaman, lyhyen päivän ajan, jotka alkio tarvitsee kypsyäkseen linnuksi emonsa lämpimän vatsan alla. Sen jälkeen munan tehtävä on päästää poikanen napauttamaan itsensä läpi kuoren. Muna on maailmassa vain hetken, siinä missä luu on tarkoitettu kestämään…”

– IDA TURPEINEN, ELOLLISET

4) Epätavallinen päähenkilö

Kirjan päähenkilö ei ole ihminen, vaan eläinlaji, jota ei enää ole. Sukupuuttokin käy selväksi jo kirjan alussa. Monien vaiheiden, näkökulmien ja vuosisatojen kautta kuolleesta eläimestä alkaa kirjan edetessä hahmottua muotokuva, joka herättää samanlaista myötätuntoa kuin minkä tahansa aristotelisen tarinan päähenkilö. Ihminen on tässä tarinassa vastustaja, sivustakatsoja ja se tapetti, jota vasten kuolleen lajin muotokuvaa tarkastellaan. Me emme ole tärkeitä, eläin on.

5) Eettiset pohdinnat

Jotkut kirjan henkilöhahmoista käyvät sentään eettistä pohdintaa omasta toiminnastaan. He kysyvät itseltään, onko oikeutta tappaa lintu ja täyttää se tutkimuksen nimissä, jotta jälkipolville jäisi tieto, että tällaistakin joskus maailmassa oli? “Furuhjelmille merilehmän luut olivat häiritsevä arvoitus, sen katoaminen kummallinen, mutta pahaenteinen sattumus, mutta Grönvallille merilehmä on menetyksen toteutunut mahdollisuus, ja ajatus siitä, että hänen oma lajinsa voi ajaa toisen tuhoon, on muuttunut aavistuksesta ennustukseksi, joka toteuttaa itsensä yhä uudelleen.”

6) Koskettava loppuhuipennus

Aivan teoksen loppu on sen kaunokirjallisinta antia. Pohdinnat syvenevät yhä kirkkaammiksi, filosofisiksi kiteytyksiksi ja puhaltavat jo kuolleen henkiin, niin kuin vain taitavasti luotu teos parhaimmillaan tekee. Lopulta jäljellä on enää Brahmsin kolmannen sinfonian poco allegretto -osan kaiku, kun assistentti naputtelee ja koputtelee luita, ja luurangon ympärille kokoontuneet konservaattorit ja vahtimestarit kuuntelevat, kuinka sukupuuttoon kuollut soi eläinmuseon salissa.

”Merilehmä on poissa, mutta eikö jokainen ole joskus haaveillut voivansa katsoa kadonnutta silmästä silmään? (---) Kerran kuollutta ei saa takaisin, mutta ajatuksen saa, ja toiveen, oikean näköisen kopion - ehkä se on kylliksi.”

- IDA TURPEINEN, ELOLLISET

Lue tämä palkittu esikoisteos,

• jos olet historiallisten tutkimusmatkakertomusten ystävä

• jos haluat lukea erilaisen tarinan, jossa ihminen ei ole pääosassa

• jos kaipaat uutta ajateltavaa ihmisen ja eläinten suhteesta

• jos haluat eläytyä luonnontieteellisen tutkimuksen historiaan

• jos haluat kokemuksen siitä, millaista on, kun jokin tuhoutuu, lopullisesti.

Sitaattien lainaukset: Ida Turpeinen, Elolliset. S&S, 2023.

Tausta: Kirja on ostettu omalla rahalla eikä tähän kirjoitukseen liity minkäänlaista kaupallista yhteistyötä. Teksti on kummunnut puhtaasti henkilökohtaisesta lukukokemuksestani.

Pian ilmestyvä kirjani Kasvun tarina. Puutarhan elämää kannatteleva voima liittyy puolestaan kasvien kulttuurihistoriaan. Se sisältää tietoa muun muassa kasvien historiallisista käyttötavoista sekä niihin liitetyistä merkityksistä ja myyteistä. Ja kyllä, siihenkin liittyy tarina luopumisesta.