Pohjolan voimaeläimistä kolmen kirjan sarja
Poro on ollut pohjoisten suomensukuisten kansojen tärkeä uskomuseläin. Lisää poroon liittyvistä uskomuksista kirjassa Pohjolan voimaeläimet: lumi ja jää. Kuvitus: Markus Frey.
Mistä sain päähäni seitsemän vuotta sitten alkaa kirjoittaa kirjaa suomalaisiin villieläimiin liittyvistä myyteistä?
Ei harmainta aavistusta. Muistan kyllä, että aihepiiri oli kiinnostanut minua jo vuosia.
Olin lapsena lukenut valtavat määrät satuja, myös eläimistä. Myöhemmin olin kiinnostunut myyteistä. Mitä ne olivat ja miksi niitä luotiin, mikä niissä meihin vetosi?
Ulkomaanmatkoiltani olin ostellut englanninkielisiä korttipakkoja, joissa oli eläimiin liittyviä uskomuksia. Ne eivät kuitenkaan olleet perustuneet mihinkään, vaan olivat olleet lähinnä kehittäjiensä intuituitiivisia luomuksia.
Lähestymistapa ei minua innostanut. Kaipasin konkretiaa. Luita ja runkoja, jotain kiinteämpää. Ennen muuta kaipasin tietoa.
Millaisia uskomuksia on liittynyt Pohjolaan? Se selviää kirjasta Pohjolan voimaeläimet: lumi ja jää. Kuvitus: Markus Frey.
Eläimiin liittyvät uskomukset
Mielessäni alkoi muhia suomalaisiin eläinmyytteihin liittyvä kokonaisuus, jonka muotoa en vielä siinä vaiheessa hahmottanut. Se pohjautuisi siihen, mitä folkloristinen ja uskontotieteellinen tutkimus aiheesta sanoisi, ja soveltaisi sitä.
Vaikka en ollut opiskellut kumpaakaan ainetta yliopistossa, olin syvällä sisimmässäni luottavainen. Suhde luontoon on aina ollut meille suomalaisille erityinen. Jos meillä ei olisi luontokappaleisiin liittyviä uskomuksia, kenellä sitten olisi?
Tutustuttuani aihepiiriin minulle alkoi vähin erin avautua villieläimiin liittyvien uskomusten laajuus. Aivan kuin olisin löytänyt avaimen salattuun aarrearkkuun, joka lymysi syvällä varhaisten esivanhempiemme tekemissä kätköissä, metsien ja järvien ja lumen ja jään syövereissä.
Olin haltioutunut. Arkun kätköistä löytyi valtava kirjo aarteita. Oli perinteitä, uskomuksia ja loitsuja. Oli satuja ja tarinoita. Niistä monet liittyivät villeihin eläimiin. Mikä parasta: joku oli jossain vaiheessa kirjannut ne muistiin.
Myytti taivaan taonnasta löytyy kirjasta Pohjolan voimaeläimet: vesi ja ilma. Kuvitus: Markus Frey.
Suomalaisen mytologian historia
Selvisi, että ensimmäinen tieteellinen selvitys suomalaisesta mytologiasta oli julkaistu jo 1700-luvun lopulla.
Siis useita kymmeniä vuosia ennen kuin Elias Lönnrot julkaisi ensimmäisen version Kalevalasta.
Tuo kirja oli Mythologia Fennica ja sen oli kirjoittanut suomalainen Kristfrid Ganander.
Pää höyryten aloin lukea. Gananderin jälkeen vuorossa olivat Uno Harva ja Anna-Leena Siikala, maineikkaat tutkijat. Sitten Kaisa Häkkinen, Risto Pulkkinen, Satu Apo ja Henni Ilomäki.
Ja monet muut.
Millainen oli muinaisten esivanhempiemme suhde saaliseläimiin? Se selviää kirjasta Pohjolan voimaeläimet: lumi ja jää. Kuvitus: Markus Frey.
Muinaisten suomalaisten luontosuhde
Aineisto oli laaja ja hajaantunut eri tieteenaloille. Keräsin sitä yhteen ja kiteytin.
Halusin yksinkertaistaa olennaisen niin, että kuka tahansa ymmärtäisi. Sillä tavalla jokainen voisi lukemansa avulla tutkia yhteisen kulttuurimme juuria ja sitä, miten esivanhempamme ennen meitä ajattelivat.
Kaiken lukemani taustalla näytti olevan yksi yhdistävä tekijä – ihmisen suhde luontoon. Lähteiden avulla pureuduin muinaissuomalaisten maailmankuvaan ja heidän suhteeseensa luonnonvaraisiin eläimiin.
Ennen kaikkea minua kiinnosti, miten esivanhempamme olivat omaa arkeaan jäsentäneet ja millä tavoilla he olivat tässä käyttäneet eläimiin liittämiään mielikuvia. Niitä aineistoissa nimittäin riitti.
Haukeen liittyy monenlaisia uskomuksia. Sillä on oma roolinsa myös Kalevalassa. Kuva on kirjasta Pohjolan voimaeläimet: vesi ja ilma. Kuvitus: Markus Frey.
Esivanhempiemme eläinuskomukset
Eläinuskomukset olivat kiinteä osa muinaisten esivanhempiemme elämää.
Ne selittivät, mistä olimme tulleet ja miksi. Ne kertoivat, miten suhtautua saaliseläimiin niin, että metsästysonni jatkuisi myös tulevaisuudessa.
Karhu, hirvi ja poro esiintyivät usein. Muitakin mainittiin. Hylje, kuikka ja joutsen, kyykäärme ja hauki, kuukkeli ja käki.
Lista jatkui.
Tämän kaiken valossa aloin nähdä suomalaisen eläimistön aivan uudesta kulmasta.
Mitä kaikkea niihin liittyikään, millaisia ominaisuuksia ja kätkettyjä voimia. Voimia, joihin esivanhempamme olivat satoja, kenties tuhansia vuosia sitten luottaneet ja uskoneet.
Tarina munamyytistä löytyy kirjasta Pohjolan voimaeläimet: vesi ja ilma. Kuvitus: Markus Frey.
Pohjolan voimaeläimet -kirja ilmestyy
Prosessin seurauksena syntyi kirjani Pohjolan voimaeläimet, johon kuvitukset ja graafisen ilmeen loi Markus Frey. Hioimme kokonaisuudesta kirjan lisäksi myös korttipakan, Pohjolan voimaeläinkortit.
Kirjan ensipainos oli 4000. Se myi loppuun. Korteista otettiin nopeasti toinenkin painos.
Kirjan hahmot alkoivat elää omaa elämäänsä. Ne muuttuivat lasten tanssiteatteriesitykseksi ja tekstiksi sairaalan seinälle.
Painoksen loputtua aloin saada lukijoilta viestejä. Niitä tuli mailitse ja eri kanavissa. Ydinviesti oli aina sama:
”Mistä voisin saada käsiini Pohjolan voimaeläimet?”
Kerta kerran jälkeen vastasin:
”Olen pahoillani. Painos on loppu, eikä uutta ole vielä toistaiseksi otettu.”
Maailmanpuumyytti löytyy kirjasta Pohjolan voimaeläimet: maa ja metsä. Kuvitus: Markus Frey.
Pohjolan voimaeläimistä kolmen kirjan sarja
Istuimme kustantamon kanssa alas. Pähkäilimme ja mietimme ratkaisua. Kirjan ennestäänkin kallis painoasu oli tuotantohinnoiltaan kallistunut.
Sitten. Mitä, jos formaatin muuttaisi? Pokkariksi, vaikka?
Mietin, voisiko pulmaan löytyä näin helppo ratkaisu.
Siinä se nyt oli, kirjamme tulevaisuus.
Kevättalvella 2025 Pohjolan voimaeläimet -kirja ilmestyy kolmen pokkarin sarjana. Ne ovat:
Lisäksi Pohjolan voimaeläinkorteista ilmestyy uudistettu, kolmas painos. Se ilmestyy lähiviikkoina. Näitä kaikkia voi nyt tilata netistä.
Kirjojen kuvia ja tekstejä on muokattu, kokonaisuutta hiottu. On tapahtunut se, mikä luonnossakin toistuvasti tapahtuu – muodonmuutos.
Muinaiset myytit ovat jälleen kerran osoittaneet voimansa. Yhä tänäkin päivänä ne elävät.
Jos haluat tutustua voimaeläimiin leikkimielisen testin kautta, kokeile tehdä Voimaeläintesti. Laadin sen aikoinaan yhteistyössä Kotilieden toimituksen kanssa.
Jos kaipaat lisää tietoa siitä, mistä tulet, tilaa Pohjolan voimaeläimet. Samalla saatat saada selville jotain siitä, kuka pohjimmiltasi olet.
“Myytit ajattelevat meissä yhä. Ne kierrättävät aineksia, joiden avulla on etsitty ja muotoiltu vastauksia ihmisenä olemisen peruskysymyksiin: siihen, keitä olemme, missä ovat maailmamme rajat ja millaiset rakenteet ylläpitävät elämää – mikä on paikkamme maailmankaikkeudessa.”
- Katkelma kirjasta Pohjolan voimaeläimet: maa ja metsä.
LÄHTEET
Apo, Satu. Naisen väki. Tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta. Hanki ja jää. 1995.
Castrén, M. A. Luentoja suomalaisesta mytologiasta. Suom. toim. Joonas Ahola. SKS. 2016.
Ganander, Kristfrid. Mythologia Fennica. Toim. Juha Pentikäinen. Salakirjat. 2016.
Haavio, Martti. Suomalainen mytologia. WSOY. 1967.
Harva, Uno. Suomalaisten muinaisusko. 2. uudistettu laitos. Alkuperäislaitos WSOY 1948. SKS. 2018.
Häkkinen, Kaisa. Eläin suomen kielessä. Teoksessa Henni Ilomäki & Outi Lauhakangas (toim.). Eläin ihmisen mielenmaisemassa. SKS. 2002.
Ilomäki, Henni. Loitsun mahti. SKS. 2014.
Pulkkinen, Risto. Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin. Gaudeamus. 2014.
Pulkkinen, Risto & Lindfors, Stina. Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Gaudeamus. 2016.
Siikala, Anna-Leena. Itämerensuomalaisten mytologia. SKS. 2013.
Siikala, Anna-Leena. Suomalainen samanismi. SKS. 1992.